Ei siimaa, ei mulle sitä suotu ole

Otsake kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tuhatta sanaa minulla ei ole edes antaa, mutta jokunen ainakin... On todella vaikeaa elellä, kun elämä on sellasta vuoristoratamaista. Ensin epäonni, sitten onnen pilkahdus, jota seuraa suru ja epäonni. Taas. Mutta mentaliteetti päässä on lujittunut ja sitä myötä tämä tyttönen kyllä jatkaa eteenpäin. Lainoissa ja parisuhteissa sekä erityisesti veloissa painiminen on vienyt yöunia, liikaakin. Aivan liikaa. Ne ovat myös jollain tapaa opettaneet, mutta energiaa ei ole turhan paljon nyt - eikä varmaan vielä ensivuonnakaan, tai ainakin siltä tällä hetkellä tuntuu. Yö tuli valvottua, joten siksi raapustan varhain aamusta tekstiä blogiin, jonka lukijamäärä on pieni, mutta olen huomannut, että jokunen siellä on. (En laske robottilukijoita, vaan suomalaisia ihmisiä ihan vain tiedoksi).

 

Päätän kuitenkin tekstin, kierin kurjuudessa, mutta ehkä vain tänään ja kohta kaikki on paremmin? Blogiin on helppoa purkaa sitä pahaa oloa, jota kyllä löytyy. Jatketaan jollain tavalla eteenpäin.

Uusi vuosi - uusia kujeita? Uusia ruhjeitakin..

Rakettispaketti... Uusi vuosi 2018... Ja kärkeen että ei tosiaankaan mikään paras vuosi tässä vaiheessa alkualamäkeä ainakaan.  Ja miten aikaa oikein rientääkään? Miten elämä voikaan muuttua näin nopeasti. Alamäki, ylämäki, ylämäki, alamäki, ylämäki ja sitten taas alamäki, jota nyt mennään... Olen melkein samassa pisteessä kuin blogia aloittaessa, vaikka parempaan suuntaan menikin.

 

Mistä edes alottaa taas, kun puolessa vuodessa on tapahtunut taas niin hurjasti. Siksi en ole kerennyt blogiakaan päivittämään. Ette varmaan ylläty, te vähäiset lukijat, että olen taas PA ja sinkku. Sikamies petti, monta kertaa ja sitten jätti. Kaikki sain tietää vasta jälkeenpäin, pettämisiä lukuisia. Mistä mie näitä bongaan, onko kaikki miehet samallaisia? Näyttäisi olevan omista kokemuksistani päätellen... :-(

 

Surullisin mielin, mutta suosta noustaan - TAAS!

Talous haltuun

Taas on mennyt aikaa, kuten aina ennenkin. Olen päässyt elämässä Nirvanaan ja velkajärjestelyt ovat menneet vain parempaan suuntaan kiitos www.talouteen.com, joka on auttanut järjestämään lainoja vielä paremmin kuin ennen. Vaihdoin taas halvempaan lainaan ja näin kesällä sydän sykkii kovempaa ja rahan säästäminen on mukavaa. Terassillakin on käyty ja tietty kamujen ja rakkaan kanssa <3

 

Olen järjestänyt sekä pankin että toisen tahon kanssa lainojani ja kyynelehdin ilosta, kun blogin alussa kyynelehdin surusta ja masennus oli ilmiselvää. Nyt olen pirtsakka tyttönen ja huolen häivät tuntuvat olevan takana päin :).

 

Lainajärjestelyt ovat auttaneet minua säästämään tuhansia euroja ja tämä on kaikki nykyisen avokkini ansiota ja hän on tukenut mniua myös rahallisesti, josta en voi olla kuin kiitollinen. Kaikki menee parempaan suuntaan ja meillä on muutto edessä Poriin (työn takia, sain muuten uuden työn!) Marraskuussa. Pääsen vihdoin vakkaritöihin ja palkkakin nousee sekä työtunnit tippuvat, jotenkin tältäkin saralta taas positiivista :). Kesä jatkuu ja blogi on hiljainen, mutta itselleni tätä lähinnä kirjoittelen. Kiitän Jumalaa ja avokkiani, olin luhistumassa, mutta nyt noussut jaloilleni ja voisin ehkä päivittää blogin yleiskuvaa. En o le enää lainanvankina, vaan lainoja päihittävä iloinen tytskä :).

 

 

Raha-asiat alkavat paranemaan - lainat hupenee!

Pitkästä aikaa taas päivitän blogia. Huomatkaahan, että jos joku tätä lukee, niin tämä on eräänlainen päiväkirja itselleni enemmänkin. Kehitys vuoden takaisesta on ollut itselläni huikeaa ja en voi kuvitella kirjoittaneeni tuota aloitusviestiä. Silloin olin niin epätoivon partaalla, masentunut ja voin fyysisesti pahoin.

 

Nyt kuitenkin elämäni on ottanut täyden kurssikäännöksen! Olen voinut matkustaa ja olen pystynyt maksamaan kulutusluottoja hyvää tahtia pois. Kävin myös kannustuksen saattelamana ensimmäistä kertaa velkaneuvonnassa Turussa (lähin kaupunki), oi miksi en käynyt aikaisemmin? Tästä olisi ollut enemmän apua aikaisemmin. No ei sillä enää ole väliä, koska en voisi olla enää tyytyväisempi elämääni! Kun olen päässyt veloistani en enää koskaan aio ottaa mitään lainaa, ellen nyt sitten löydä sopivaa kämppää, joka vaatii asuntolainan ottamisen. No se onkin sitten eri tarina se. Vielä ei olla niin pitkällä!

 

Mitä minulle on tapahtunut viimeaikoina? 

Not much! Tai no, olihan tuossa etelän matkaa ja sitten olen tehnyt paljon töitä. Hankin itselleni myös kuntosalikortin ja olen käynyt Spinningissä kaksi kertaa kuukaudessa ja aion maaliskuussa nostaa määrän 3 x kuukausi. Kiloja on karissut ja voin niin paljon paremmin sekä henkisesti että fyysisest. Elämä on oikesti ihanaa. Olen myös kävellyt paljon ulkona, kun nyt on tuota luntakin. Talvi on kaunista aikaa, vaikka aikasemmin inhosi sitä. Taisin oikeastaan inhota ihan kaikkia vuodenaikoja nyt kun tarkemmin ajattelee.

 

Hyvin pyyhkii, mutta pyyhkiköön, tästä on hyvä jatkaa. Tätä taas kuittaa ja palataan sitten kun palataan! 

0 Comments

Mitä uutta? No paljonkin!

Täti myöntää, että blogin päivittäminen on jäänyt todella kaukaiseksi ja tuntuu jopa hölmöltä lukea ensimmäistä kirjoitustani. Oliko minun asiat todella niin huonosti joskus? Nyt kun sitä miettii, niin tuntuu vain kaukaiselta painajaismuistolta, mutta kyllä kaikki oli totta.

 

Elämäni on ottanut oikean täyskäännöksen ja tästä syystä blogi on jäänyt todella vähälle huomiolle. Toivottavasti ymmärrätte. Nyt syksyn porhaltaessa kohti talvea, olen kovin kiireinen työelämässäni ja makselen yhä vanhoja velkoja pois sinnikkäästi. Lainojen yhdistelyä voin siis yhä suositella, jos vipit ja muut laskut painavat. 

 

On minulla sitten jotain uutisiakin, nimittäin aion muuttaa mieheni kanssa yhteen vuoden vaihteen jälkeen! Jännittää ihan niin että ei paikoillaan malta olla. Tästä tulee hyvä! Ai niin ja pääsen taas lomalle helmikuussa nimittäin Gran De Canaria matka odottaa vai mikä se oli. Mies sen varasi, että en ole varma mutta kanarialle kuitenkin. Täti kuittaa tähän, elämä on jiihaaanaaa!

0 Comments

Piiiiiitkästä aikaa täti täällä TAASEN!

Enpäs ole aikoihin kirjoitellut mutta minulla on ollut parempaakin tekemistä. Olen alkanut elämään elämääni toden teolla! Olen innoissani niin paljastan heti, että lomamatka on nyt varattu ja mennään tyttöjen kanssa Portugalin Algarveen yeeehaww!

 

Miten minulla siis pyyhkii? No paremmin kuin hyvin, vaikka velkaa on vielä, olen saanut parempipalkkaisen työn ja makselen lainoja pois tasaisen tappavaan tahtiin. Luin ensimmäisen blogipostaukseni ja olen hämmästynyt, että kuinka minulla meni joskus noin huonosti. Olen nyt ihan eri näköinenkin ja kaikki tuntuu uskomattoman hienolta! Laif is laif tai jotain.

 

Mitäs muuta, no olen kihloissa minua aika paljon vanhemman miehen kanssa ja teen yhä paljon töitä, mutta en ollut koskaan edes kuvitellut, että mulla olisi varaa lomamatkaan näin nopeasti. Haaveissa oli jos joskus vanhana piikana sitten pääsisi Turkkiin tai Kanarialle. Miracles happens and so on :-)

 

Yritän jatkaa blogin kirjoitusta nyt ja kun sitä ei ole tehnyt aikoihin, voi huomata kuinka vaikeaa tekstin suoltaminen on. Minulla oli kotiin polkiessa paljon ideoita ja juttuja kerrottavana, mutta nyt en saa tulppaa pois suustani. Lomamatka, mies ja parempi duuni paremmalla palkalla, ja mitäs vielä. KESÄ ON ALKANUT.

 

Kesä on upeaa aikaa ja tänä kesänä ollaan nautittu komeista keleistä jo moneen otteeseen, myös juhannussäätiedotukset näyttävät toistaiseksi ainakin vielä hyviltä. Nyt pidetään vain peukkuja pystyssä, että homma menee hyvin. Meillä on tiedossa jussina mökkeilyä, vuokrattiin kiva (mutta kallis!! hrr) mökki 4 päiväksi Itä-Suomesta. Nyt pitää pihistellä loppukuukausi tai sitten otan lainaa, hihi, no en todellakaan ;) 

 

Ei kai tässä sitten muuta. Jos joku lukee ja tiedän, että ainakin pari lukee kun kävin statistiikkaa läpi... Niin, oikein hyvää kesää kaikille! :)

0 Comments

Ikuisesti velkaa, tai siltä tuntuu välillä.

lainaa paljon jäljellä

Olenko ikuisesti velkaa? Miltä tuntuu olla velkavankina vuosi toisensa jälkeen ilman mitään valopilkkua elämässä?

 

Käsittelen näitä asioita blogissani hyvin tiiviisti samalla tuoden omia tuntemuksia esiin, varoitan, että en ole mikään yltiöpositiivinen ihminen ja potuttaa maksaa lainoja pois toinen toisensa jälkeen, mutta kun olen itse tilanteeni osittain rakentanut ja osittain entinen mieheni, niin tässä ollaan ja maksetaan nyt vielä ainakin seuraavat 7 vuotta tätä p*sk** pois.

 

Moni ei ehkä jaksaisi ja itsekään en aina välillä, kun ei ole ollut varaa käydä edes leffassa viimeiseen 2 vuoteen. Elämässä ei ole kauheesti pointtia, mutta luovuttaa en aio ja joka sentin maksan pois, minkä olen velkaa, siitä pidän huolen. Alkaa kuitenkin toden teolla pännimään kun ei oikeasti voi tehdä mitään ja hyvä kun rahat riittää edes ruokaan.


Olen tainnut laihtuakin, mikä on tälläiselle mössölle aika positiivistakin. Ja tähän väliin vielä lisää positiivista, sillä kun on niin köyhä ja on niin pirun tylsää, olen alkanut lenkkeillä. Tästä jaksan innostua joka päivä ja on hyvä, että on edes jotain mistä olla vähän ylpeä.

 

Tarinani pikavipeistä ja kulutuslainoista

 

Kaikki alkoi 2006 vuonna kun elämän hurmoksessani sitten päätin ottaa ensimmäisen lainan "teininä" eli 22-vuotiaana, nyt tässä kirjoittaessani tajuan kuinka teini olin vielä sillon ja ehkä 9 vuoden päästä tajuan kuinka teini olin 2015. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa otin muistaakseni ensimmäisen pikalainan joka taisi olla 400 euron luokassa. Sen käytin, tienasin ja maksoin pois, no problem.

 

Tästä meni sitten hiukan aikaa eteenpäin ja tutustuin exääni, jolla oli jo ennestään ollut rahavaikeuksia (jotka hän tässä vaiheessa tietenkin salasi minulta). Oli kesä ja meillä ei ollut euron penniäkään, joten rahaa tarvittaisiin. Mietittiin, että kituutetaan talvi ja pistetään hölön hösseliksi nyt ja heti ja niin tehtiin. Otimme minun nimissä lainaa 1000 euroa ja lähdettiin Helsinkiin baaritteleen ja puistoileen. Siinähän se tonni sitten meni.

 

Pikakelaan tästä syksyyn, niin eli tuosta 1000 eurosta oli maksettavaa sitten 1396 euroa ja me oltiin molemmat työttömiä ja täysin peeaa. Mistä ihmeestä nyt sitten tuon verran rahaa repäisisin? Exänihän sitten keksi oikeen viimeisen päälle hienon idean, jonka takia tässä ollaan suossa (turhaan häntä syytän kun itse olin yhtä saapas kuin hän), elikkä, arvaatte varmaan, NO LISÄÄ LAINAA TIETENKIN. Voi, että kun sapettaa ja oli pakko laittaa shifti pohjaan tuota kirjoittaessa. 

 

Täytyy sanoa, että tuossa välissä ehti olla raha-asiat jopa ihan ok mallilla, mutta sitten tuli lipsahduksia ja taas mentiin ja miksi minä uskoinkaan mun exää. Hän oli menettänyt luottotiedot jo aikaa sitten ja keksi mitä ihmeellisempiä selityksiä miksi laina pitäisi ottaa minun nimissäni. Miten naiivi sitä voi ihminen olla kun uskoo moisen moskan, mutta helppohan tässä on jälkikäteen puhua. 

 

Nuo pikalainat vielä vihoviimeisiä varsinkin kun niitä ottaa tuolleen sarjassa miten me tehtiin. Muuten ihan loistava konsepti kaikille niille, jotka tarttevat rahaa oikeesti ja tosi nopeaan vielä. Minä en syytä niitä, vaan syytän itseäni. On aika ottaa vastuu tästä perhanan elämästä ja tiedän tasan tarkkaan kuka tässä on syypää, vaikka välillä annan varmasti kuvan, että kaikki ovat syypäitä soppaani. Näin ei tasan asia ole. Minä olen se, joka on velkaa ja siihen on syynsä, otin useita vuosia lainoja ja maksoin lainan aina uudella luotolla. Tämä on oikeen viimeisen päälle fiksua toimintaa. 

 

No tässä tarina kuitenkin, vaikka en osaa oikeen pysyä siinä ihan täydellisesti. Exäni muuten soitti ja pyysi rahaa lainaan toissaviikolla, siis mitä ihmettä, kuinka joku kehtaa? Tosin nyt kun mietin tiedän, että juuri hänhän kehtaa, sillähän ei tunnetusti kauheesti moraalia ollut ja kaiken maailman ongelmia sain hänen takiaan kestää.


Aina sitä mietin, että jos olisin tavannut toisenlaisen kundin, niin en tasan varmasti olisi samanlaisessa sopassa nyt ja voisin ehkä nauttia aikuisiästäni tekemällä jotain mukavaa, vaikka menemällä lomalle Pariisiin tai Turkkiin. No ehkä ennen vuotta 2020 tälläiseen on mahdollisuus, se tässä minua hieman piristääkin, sillä olenhan nyt ainakin jaloillani! Se jos joku on jotain. (Kaivan väkisin itsestäni esiin näitä juttuja, sillä en halua angstata ja vetää negistelyä enää mukaan elämääni)

 

Tämä on siis blogi minun elämästäni ja siitä miltä tuntuu olla lainan vankina. Minulla on vielä 32 555 euroa lainaa maksettavana, joten kyllä tässä kaupankassalla ja kirpputoritädillä tovi menee.Tsemppiä muuten hirveesti kaikille muille, jotka käy tätä samaa läpi tällä hetkellä, tiedän ettei oo helppoo, mutta hymyilkää ja miettikää, että kyllä se siitä. Koska kyllähän se nyt oikeasti siitä lähtee! Jos tuntuu pahalta, itkekää, mutta jos tuntuu edes pikkasen hyvältä, niin hymyilkää kuin Naantalin auringot!