Piiiiiitkästä aikaa täti täällä TAASEN!

Enpäs ole aikoihin kirjoitellut mutta minulla on ollut parempaakin tekemistä. Olen alkanut elämään elämääni toden teolla! Olen innoissani niin paljastan heti, että lomamatka on nyt varattu ja mennään tyttöjen kanssa Portugalin Algarveen yeeehaww!

 

Miten minulla siis pyyhkii? No paremmin kuin hyvin, vaikka velkaa on vielä, olen saanut parempipalkkaisen työn ja makselen lainoja pois tasaisen tappavaan tahtiin. Luin ensimmäisen blogipostaukseni ja olen hämmästynyt, että kuinka minulla meni joskus noin huonosti. Olen nyt ihan eri näköinenkin ja kaikki tuntuu uskomattoman hienolta! Laif is laif tai jotain.

 

Mitäs muuta, no olen kihloissa minua aika paljon vanhemman miehen kanssa ja teen yhä paljon töitä, mutta en ollut koskaan edes kuvitellut, että mulla olisi varaa lomamatkaan näin nopeasti. Haaveissa oli jos joskus vanhana piikana sitten pääsisi Turkkiin tai Kanarialle. Miracles happens and so on :-)

 

Yritän jatkaa blogin kirjoitusta nyt ja kun sitä ei ole tehnyt aikoihin, voi huomata kuinka vaikeaa tekstin suoltaminen on. Minulla oli kotiin polkiessa paljon ideoita ja juttuja kerrottavana, mutta nyt en saa tulppaa pois suustani. Lomamatka, mies ja parempi duuni paremmalla palkalla, ja mitäs vielä. KESÄ ON ALKANUT.

 

Kesä on upeaa aikaa ja tänä kesänä ollaan nautittu komeista keleistä jo moneen otteeseen, myös juhannussäätiedotukset näyttävät toistaiseksi ainakin vielä hyviltä. Nyt pidetään vain peukkuja pystyssä, että homma menee hyvin. Meillä on tiedossa jussina mökkeilyä, vuokrattiin kiva (mutta kallis!! hrr) mökki 4 päiväksi Itä-Suomesta. Nyt pitää pihistellä loppukuukausi tai sitten otan lainaa, hihi, no en todellakaan ;) 

 

Ei kai tässä sitten muuta. Jos joku lukee ja tiedän, että ainakin pari lukee kun kävin statistiikkaa läpi... Niin, oikein hyvää kesää kaikille! :)

0 Comments

Pari tonnia kevyempi olo!

Moi blogin lukijat, voin iloisesti kertoa heti, että putkeen on mennyt viimeiset 4 kuukautta. Sain nimittäin sivutyön ja nyt minulla on 3 duunia! Jaiks mikä tahti, välillä on väsynyttä tätiä, mutta pääasia että raha-asiat alkavat menemään parempaan kondikseen.

 

Pitäisi kirjoittaa blogiin useammin, mutta se vain välillä jää, sorry ja silleen. Olen tehnyt myös järkeviä ratkaisujani ja yhdistänyt lainani vielä halvemmaksi kulutusluotoksi, kiitos että joku jaksaa nähdä vaivaa ja kirjoittaa ohjeita lainojen yhdistämiseen, suosittelen kulutusluottoa.org jos joku haluaa lisää infoa ja säästää oikeasti rahaa. En ole enää skeptinen, sillä olen käynyt läpi pahimman ja tiedän jo jotain itsekin kaikista lainajärjestelyistä. Olen kokenut niitä monia ja koen varmasti vielä jatkossa. Tuo lainojen yhdistely ihan oikeasti kannattaa, a) se ei maksa mitään b) voit katsoa onko tarjolla pienemmillä kuluilla olevaa lainaa - vaivannäkö on pieni verrattuna hyötyyn. Ei muuta tästä asiasta.

 

Kerronpa kolmannesta työstäni. Jaan postia yhtenä päivänä viikosta, josta kertyy pari sataa kuussa lisää rahaa, joka minulle kelpaa. Ei tässä mitään unelmaa todellakaan eletä, mutta voisi olla paljon huonomminkin ja olen uinut niin syvällä, siis ette edes tiedä, tai no joku varmasti tietää. Epätoivon partaalta nousu on hurjan hyvä fiilis ja aion pitää tästä kiinni kynsin ja hampain, olen elämäni virheet tehnyt ja laskeskelin, että saatan päästä muutaman vuoden päästä tätä tahtia minilomalle, jos nyt työpaikat pysyvät. Etsin aktiivisesti lisää töitä ihan vain varmuuden vuoksi ja olen valmis vaihtamaan työpaikkaa paremman palkan toivossa. Olen ainakin motivoinut ja hyvän tuulinen työntekijä tätä nykyä! Että täällä olisi hyvä työtantta, palkata saa! :) Vitsi vitsi.

 

Olen myös iloinen, olen saattanut löytää sen oikean. Rakkautta ensisilmäyksellä? Hitaasti etenen, en tee enää samoja virheitä, vaikka tosirakkaudelta tämä tuntuukin. Päivä kerrallaan ja treffit kerrallaan. Olen vähän turhan nopea ihastumaan, mutta kun nyt juuri elämä vain tuntuu hyvältä, niin haluan iloita ihan kaikesta. Siitä on aikaa kun on ollut näitä tuntemuksia, joskus varhaisparikymppisenä luultavasti ja lapsena.

 

Mitäs vielä? No velkaa on jäljellä 30,000e ja risat, mutta eipä se enää niin mielessä pyöri, makselen pikku hiljaa ja kyllä tämä tästä. Täti on jaloillaan, jiihaaa!

 

 

0 Comments

Ikuisesti velkaa, tai siltä tuntuu välillä.

lainaa paljon jäljellä

Olenko ikuisesti velkaa? Miltä tuntuu olla velkavankina vuosi toisensa jälkeen ilman mitään valopilkkua elämässä?

 

Käsittelen näitä asioita blogissani hyvin tiiviisti samalla tuoden omia tuntemuksia esiin, varoitan, että en ole mikään yltiöpositiivinen ihminen ja potuttaa maksaa lainoja pois toinen toisensa jälkeen, mutta kun olen itse tilanteeni osittain rakentanut ja osittain entinen mieheni, niin tässä ollaan ja maksetaan nyt vielä ainakin seuraavat 7 vuotta tätä p*sk** pois.

 

Moni ei ehkä jaksaisi ja itsekään en aina välillä, kun ei ole ollut varaa käydä edes leffassa viimeiseen 2 vuoteen. Elämässä ei ole kauheesti pointtia, mutta luovuttaa en aio ja joka sentin maksan pois, minkä olen velkaa, siitä pidän huolen. Alkaa kuitenkin toden teolla pännimään kun ei oikeasti voi tehdä mitään ja hyvä kun rahat riittää edes ruokaan.


Olen tainnut laihtuakin, mikä on tälläiselle mössölle aika positiivistakin. Ja tähän väliin vielä lisää positiivista, sillä kun on niin köyhä ja on niin pirun tylsää, olen alkanut lenkkeillä. Tästä jaksan innostua joka päivä ja on hyvä, että on edes jotain mistä olla vähän ylpeä.

 

Tarinani pikavipeistä ja kulutuslainoista

 

Kaikki alkoi 2006 vuonna kun elämän hurmoksessani sitten päätin ottaa ensimmäisen lainan "teininä" eli 22-vuotiaana, nyt tässä kirjoittaessani tajuan kuinka teini olin vielä sillon ja ehkä 9 vuoden päästä tajuan kuinka teini olin 2015. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa otin muistaakseni ensimmäisen pikalainan joka taisi olla 400 euron luokassa. Sen käytin, tienasin ja maksoin pois, no problem.

 

Tästä meni sitten hiukan aikaa eteenpäin ja tutustuin exääni, jolla oli jo ennestään ollut rahavaikeuksia (jotka hän tässä vaiheessa tietenkin salasi minulta). Oli kesä ja meillä ei ollut euron penniäkään, joten rahaa tarvittaisiin. Mietittiin, että kituutetaan talvi ja pistetään hölön hösseliksi nyt ja heti ja niin tehtiin. Otimme minun nimissä lainaa 1000 euroa ja lähdettiin Helsinkiin baaritteleen ja puistoileen. Siinähän se tonni sitten meni.

 

Pikakelaan tästä syksyyn, niin eli tuosta 1000 eurosta oli maksettavaa sitten 1396 euroa ja me oltiin molemmat työttömiä ja täysin peeaa. Mistä ihmeestä nyt sitten tuon verran rahaa repäisisin? Exänihän sitten keksi oikeen viimeisen päälle hienon idean, jonka takia tässä ollaan suossa (turhaan häntä syytän kun itse olin yhtä saapas kuin hän), elikkä, arvaatte varmaan, NO LISÄÄ LAINAA TIETENKIN. Voi, että kun sapettaa ja oli pakko laittaa shifti pohjaan tuota kirjoittaessa. 

 

Täytyy sanoa, että tuossa välissä ehti olla raha-asiat jopa ihan ok mallilla, mutta sitten tuli lipsahduksia ja taas mentiin ja miksi minä uskoinkaan mun exää. Hän oli menettänyt luottotiedot jo aikaa sitten ja keksi mitä ihmeellisempiä selityksiä miksi laina pitäisi ottaa minun nimissäni. Miten naiivi sitä voi ihminen olla kun uskoo moisen moskan, mutta helppohan tässä on jälkikäteen puhua. 

 

Nuo pikalainat vielä vihoviimeisiä varsinkin kun niitä ottaa tuolleen sarjassa miten me tehtiin. Muuten ihan loistava konsepti kaikille niille, jotka tarttevat rahaa oikeesti ja tosi nopeaan vielä. Minä en syytä niitä, vaan syytän itseäni. On aika ottaa vastuu tästä perhanan elämästä ja tiedän tasan tarkkaan kuka tässä on syypää, vaikka välillä annan varmasti kuvan, että kaikki ovat syypäitä soppaani. Näin ei tasan asia ole. Minä olen se, joka on velkaa ja siihen on syynsä, otin useita vuosia lainoja ja maksoin lainan aina uudella luotolla. Tämä on oikeen viimeisen päälle fiksua toimintaa. 

 

No tässä tarina kuitenkin, vaikka en osaa oikeen pysyä siinä ihan täydellisesti. Exäni muuten soitti ja pyysi rahaa lainaan toissaviikolla, siis mitä ihmettä, kuinka joku kehtaa? Tosin nyt kun mietin tiedän, että juuri hänhän kehtaa, sillähän ei tunnetusti kauheesti moraalia ollut ja kaiken maailman ongelmia sain hänen takiaan kestää.


Aina sitä mietin, että jos olisin tavannut toisenlaisen kundin, niin en tasan varmasti olisi samanlaisessa sopassa nyt ja voisin ehkä nauttia aikuisiästäni tekemällä jotain mukavaa, vaikka menemällä lomalle Pariisiin tai Turkkiin. No ehkä ennen vuotta 2020 tälläiseen on mahdollisuus, se tässä minua hieman piristääkin, sillä olenhan nyt ainakin jaloillani! Se jos joku on jotain. (Kaivan väkisin itsestäni esiin näitä juttuja, sillä en halua angstata ja vetää negistelyä enää mukaan elämääni)

 

Tämä on siis blogi minun elämästäni ja siitä miltä tuntuu olla lainan vankina. Minulla on vielä 32 555 euroa lainaa maksettavana, joten kyllä tässä kaupankassalla ja kirpputoritädillä tovi menee.Tsemppiä muuten hirveesti kaikille muille, jotka käy tätä samaa läpi tällä hetkellä, tiedän ettei oo helppoo, mutta hymyilkää ja miettikää, että kyllä se siitä. Koska kyllähän se nyt oikeasti siitä lähtee! Jos tuntuu pahalta, itkekää, mutta jos tuntuu edes pikkasen hyvältä, niin hymyilkää kuin Naantalin auringot!